Mamma-Maya

Odotuksen aikana Mayan masu kasvoi tasaista tahtia. 41 vrk 45 vrk48 vrk

Silti sen ryhti pysyi koko odotuksen hyvänä ja selkä näytti jopa paremmalta kuin normaalisti! Ylpeänä neiti kantoi pömppömahaansa, joka heilui kävellessä puolelta toiselle.

50 vrk

Frodokin oli hengessä mukana, ihan kuin se olisi tajunnut, että masun sisällä kasvaa uusia ihmeellisiä elämiä. Tai sitten se vain ihmetteli kummallisia ääniä…

"Onko ketään kotona?"

Viimeisinä päivinä ennen kasvattajan luokse lähtemistä pentujen liikkeet näki jo selvästi. Jo melko varhaisessa vaiheessa totesin, että siellä nyt on se 7 pentua ja tässä lukemassa pysyin loppuun asti. Tämän näköisenä neiti lähti Kontioon kun vuorokausia oli täynnä 52:

52 vrk

Myönnän hieman pettyneeni, kun Teija totesi, että hyvä jos siellä on 4 pentua! Noh, laatu korvaa määrän, ajattelin. Kuulemma aiemmat nartut on olleet paljon Mayaa mahakkaampia tuossa vaiheessa. Pääasia kuitenkin, että pennut olisivat terveitä.

Jo ennen lähtöä höpisin Mayalle, että perjantai 1.3. olisi hyvä päivä synnyttää, jottei jouduttaisi turvautumaan viikonloppupäivystäjän apuun tarvittaessa. Samoin 1.3.2013 olisi helposti muistettava syntymäpäivä! Kilttinä tyttönä Maya osoitti avautumisen merkkejä torstai-iltana ja kun mitään ei tapahtunut perjantaiaamuun mennessä unettoman yön jalkeen, oli aika lähteä veitsen alle Akuuttiin. Elämäni pisimmältä tuntuvan tunnin jälkeen soi puhelin: ”seittemän sieltä tuli.”

Mayan kohtu oli ollut niin pingottuneena, ettei se kyennyt supistelemaan. Leikkauspöydällä käännettäessä se kuulemma hieman repesikin ja jouduttiin parsimaan kokoon. Tarkistuslaskennan jälkeen lopulliseksi sukupuolijakaumaksi saatiin 4 pientä Sakkea ja 3 pientä Maikkia. Tätä kuvaa katsoessa ihmettelee pakostakin, miten nuo kaikki sinne mahtuivat!

ensimmäinen ilta

Ensimmäinen päivä meni tuoreella mammalla tokkurassa. Todennäköisistä kivuistaan huolimatta sen äidinvaistot heräsi heti ja pikkunakeista tuli pian sille Maailman tärkeimpiä asioita. Maitoakin alkoi pian tulla ja ruoka maistui. Ensimmäisenä yönä Mamma siirteli varovasti pentuja tieltään kääntyillessään.

Seuraavana aamuna Maya oli jo virkeämpi. Kipulääkettä sille ei ole edes annettu kun ei tunnu tarvitsevan. Antibiootteja syö, jottei kohtu tulehdu. Se on ottanut uuden roolinsa äitinä Niin Tosissaan. Se keräilee pennut varovasti kasaan ja tassun alle suojaan, eikä muilla koirilla ole portillekaan asiaa. Ulkona äitee ei malta käydä kuin portaille pissaamassa, sitten on pikaseen palattava tarkistamaan, että pupeloilla on kaikki hyvin. Enpä mä sen käytökseltä muuta odottanutkaan, orporukka antaa nyt omille lapsilleen moninkerroin takaisin sen, mistä itse jäi paitsi ❤

Ainiin, niistä pennuista… Niiden painot nousevat tasaisesti ja kaikilla kuulostaa olevan kaikki hyvin. Kasassa ei ole yhtään rääpälettä, eli tasaisia ovat kooltaankin. Kaikki virkeitä ja niiiin mustia 😉 Mielenkiinnolla odotellaan, mitä näistä pienistä aluista kasvaa.

j.k. Sakke-iskä oli jälleen pärjännyt hienosti kauneuskisoissa, Tallinnan kaksipäiväisissä haalittiin kaksi ROPia ja yksi RYP-4-sijoitus! Onnea vaan vielä sinne Kuopioon, olipahan melkosen huikee viikonloppu!:)

Voiton puolella jo

Päiviä astutuksesta täynnä 34 ja tänään Mayan kasvattaja totesi livenä, että tiinehän se on. Ruoka maistuu jo paremmin ja neitonen on ihan virkku, tosin tietää olevansa Niiin Raskaana. Kovin ylpeänä kulkee mahaansa heilutellen ja olotilasta otetaan myötätuntoisilta ihmisiltä tietysti ihan kaikki irti. Hassu otus.

IMG_6119IMG_6123

 

Uusi vuosi, uudet kujeet

Blogissa oli pienehkö tauko muuttuneen elämäntilanteen vuoksi, mutta koitan tästä lähtien kirjoitella jälleen useammin.

Loppuvuodesta kävimme Frodon kanssa vielä yksissä kisoissa, joista minulla on  vain hämärä muistikuva. Ihmeen kaupalla saimme tuloksiksi kuitenkin yhden vitosen, rata alla:

https://www.youtube.com/watch?v=4cI61omI9pk

Kuluneen kuukauden aikana koirista on tullut päteviä reissukoiria. Joulu vietettiin Savossa mummolassa, jossa koirat saivat juosta ulkona irti aamusta iltaan Varsinaista koiran elämää!

IMG_5291

Elämän uuden sivun myötä Frodo sai myöskin ihan oman pihan! Siellä se olisikin koko ajan, miltei nukkuu taivasalla… Talvikoira.

Mayan vuoden vaihde kului hieman epätavallisimmissa merkeissä. Se hellusteli Kuopiossa Sakke-pojan luona ja toivon mukaan uuden vuoden yönä muutama pupelo on saanut alkunsa. Sakke (FI SE LT MVA HeJW-11 Promisehill No Greater Kiss) on avoin ja nöyrä, tekeväinen nuori herra joka toivon mukaan tasapainottaa sähäkkää neitiä niin luonteen kuin kroppansakin puolesta. Herralla on meriittejä näyttelyrintamalta ja sen kanssa on kokeiltu myös agilitya. Kisaileminen taitaa olla vain hitaasta hihnanpäästä kiinni;) Maya tulee tekemään pennut Tejakes-kenneliin Kiiminkiin. Corgithan liittyivät vuoden alusta PEVISAan ja yhdistelmä täyttää nämä ehdot.

sakkemaya

Mayan mahdollisen tiineyden kolmas viikko pyörähti juuri käyntiin ja kovin on neitonen käytökseltään muuttunut. Yleensä sähäkkä elämänilo kiihtyy sekunnissa nollasta sataan, nykyisin päivät menee koisatessa, mieluiten kylki kyljessä kiinni. Alkuun syötiin kuin hevoset, nyt ei ruoka tahdo millään maistua, mutta sitä täytyy kuitenkin vahtia Frodolta. Ei ole helppoa olla pieni hormonihyrrä. Olen ollut huomaavinani myös ulkoisia merkkejä, mutta ne voinee vielä tässä vaiheessa pistää toiveajattelun piikkiin. Odottavan aika on hyvin pitkä… Varsinkin Frodolla, jonka kärsivällisyyttä koetellaan nyt tavallista enemmän.

ystävä

OKK 25.11.2012

Eilen pääsimme starttaamaan pitkästä aikaa hallikisoissa, molempien pötköjen voimin. Viime Maaliskuussahan OKK:n kisoissa Frodolla meni ensimmäinen rata ihan höpötykseksi, kun se säikähti joko paineilmalaitetta tai kaikua, tai sitten molempia… Yllätyksekseni poitsu ei ollut nyt paikasta millänsäkään.

Kari Jalonen oli tehnyt suht helppoja ratoja, joista ensimmäisenä oli hyppäri.

Olin ilmeisesti Frodon tiellä lähdössä, kun se hätiköi ja pudotti ensimmäisen riman. En myöskään ottanut sitä tarpeeksi hyvin haltuun ensimmäiselle putkelle mentäessä, joten luki rataa mielensä mukaan… Silti, hyviä pätkiä, mutta myös paljon parantamisen varaa. Helppo jossitella näin jälkikäteen…

Maya meni ekaksi radaksi suht hyvällä vauhdilla, hieman se taisi olla paikasta ihmeissään. Pussi houkutteli sitä sen verran, että meinasi mennä sinne. Tästä ei tuomari silti hylännyt, lopullinen tulos 5 ja hieman yliaikaa. Voi jos olisin tajunnut varmistaa pituushypyn…

Seuraavista radoista olen erityisen ylpeä:

Miltei malttoi pysähtyä puomille, mutta voihan Aaaaargh. Silti, hyvä vauhti ja meno tuntui sujuvalta!

Mayan etenemä oli tällä radalla 3,68m/s, mikä on sen parhainta kisavauhtia. Siltä se kyllä tuntuikin, mutta harmillisesti puomilta, kuten myös A:lta kamala pomppu (vain puomista vp.5).

Kolmannesta Frodon radasta ei ole videota, mutta ettepä jää paljosta paitsi. Meinasin kompastua omiin jalkoihini ennen puomia, josta Rontilla meni pasmat sekaisin. Puomilta kontaktivirhe ja yksi kielto.

Mayan kanssa en taas malttanut saattaa sitä kunnolla hypyille ja unohtipa se renkaan oikean suoritustavankin. Neiti oli kuitenkin innokas vielä kolmannellakin radalla, joten motivaatiotreenit on ainakin tuottaneet tulosta…

Frodolla on vielä ensi lauantaina kolme starttia KAS:in kisoissa, jospa siellä olisi parempi tuuri. Kyllä tuo kahden koiran kanssa miltei peräkkäin juokseminen kävi sen verran kunnon päälle ja hermoille, että toinen saa luvan nousta kolmosiin ennen kuin olen ilmoittamassa molempia samoihin kisoihin.

Juha Oreniuksen opissa

Pohjois-Suomen aluevalmennukseen osallistuvilta jäi jämäpaikkoja meidän omassa hallissa järjestettävään koulutukseen ja tartuin tilaisuuteen oitis. Hieman ehkä jännitti viedä Frodo tuollaiseen koulutukseen, mehän ollaan ihan noviiseja vielä…

Rata oli jotakuinkin tämän näköinen. Alkuun jo manasin, että eihän tuo otus osaa edes ”väärän” puolen keppejä. Rata tyssäsikin jo kutoshypylle, kun en osannut ottaa koiraa kunnolla haltuun vitosen jälkeen. Jos jäin liian lähelle hyppyä, kiersi takaa. Muutaman toiston jälkeen tämä kuitenkin onnistui ja päästiin jatkamaan.

Suureksi ihmetykseksi Frodo osasi hienosti sekä puomin kontaktin (vire oli korkeammalla kuin treeneissä, kun tilanne oli hieman eri uusine koirakoineen), että kepit kunhan vain maltoin ohjata ja tsempata loppuun asti. Seuraava hankala kohta oli ohjaus ysihypyltä välistä kympille. Ohjaajalle ei meinannut millään mennä jakeluun ohjauksen rytmittäminen. En tiedä, johtuiko tilanteen jännittämisestä vai mistä, mutta en tuntunut osaavan ollenkaan ohjata saati liikkua (tai pysähtyä, mitä tässä olisi vaadittu…).

Takaakierrot, välistävedot sekä päällejuoksut sujui kohtalaisesti, kunhan maltoin vain ohjata oikein. Joillakin koirakoilla tuotti hankaluuksia hyppyjen 1-2-3, 14-15-16 ja 20-21-22 eroavaisuudet. Treeneissähän meillä on ollut tapana mennä tuollaisia sarjoja samalla lailla, jolloin koira kulkee pian muistinsa varassa ohjauksesta huolimatta. Frodo kuitenkin luki koko ajan minua, eikä mennyt oman päänsä mukaan. Rimojakin tippui vain minun kämmäyksistä, ihme!

Tein itsestäni sellaisen havainnon, että minulla on asenteessa parantamisen varaa. Varsinkin treeneissä sorrun ohjaamaan koiraa ”hällä väliä” -asenteella. En tsemppaa loppuun asti vaan oikein odotan sen tekevän jotain väärin. Koira kyllä tekee tosissaan ja on motivoitunut, ohjaaja tarvitsee rutkasti itseluottamusta ja taistelutahtoa!

Puolisen tuntia juostiin ja jankattiin ja kylläpä se ratakin jäi lopulta mieleen. Frodo ei kyseenalaistanut toistoja kertaakaan, vaan meni ja teki innolla alusta loppuun. Ohjaajalta meinasi vain kunto loppua… Lisää tällaisia haasteita ja ei kun nokka kohti ensi viikon kisoja, JEE!

© Petra Tiittanen

 

Syksy pikakelauksella

Tromssa KV

Pitkä, mutta hauska matka parhaassa seurassa. Mayalle ERI ja luokkavoitto, siinäpä se tiivistettynä. Nyt, kun reissusta on kulunut jo 3kk, voisin ehkä kuvitella lähteväni sinne ensi vuonna uudestaan! Seuraavia näyttelyitä ei ole tiedossa, kun Mayakin muistuttaa tällä hetkellä enemmän kaljua rottaa kuin kehäkettua. Alla olevassa kuvassa vielä kaunis ja karvassaan, taukopaikalla matkan varrella.

Agiliideltykin on

Tornion ruskarallissa Frodo nousi viimein viimeisellä startilla kakkosiin! Ensimmäiset startit kakkosissa käytiin KAS:in kisoissa lokakuussa tuloksin 15 (sij. 1) ja 5 (puomin kontakti… sij. 2). Tuomari totesi palkintoja jakaessa, että kyllä ne nollat sieltä vielä tulee, johon minä että mihinpä tässä kiire, kun ensimmäistä kertaa tokaluokkalaisten joukossa! Olen saanut paljon varmuutta kisatessa. Vihdoin alan uskomaan, ettei tuo koira ole tahtomassa mihinkään muualle, kuin radalle ja saan pidettyä sen kisatilanteessakin jotakuinkin ohjaksissa. OKK:lle lähdetäänkin sitten molempien kanssa, saapahan ainakin juosta, kun Mayakin alkaa olla ”kivasti” lajiin syttynyt (lue: täysin tollo ja korvaton).

Maya 2 v

Mihin aika katosi!? Maikki Mamu Mamseli täytti kaksi vuotta 30.10. Aikuista siitä ei saa tekemälläkään, vauva se on varmaan lopun elämäänsä. Motto ”ei aivoja, ei vaivoja” pitää edelleen kutinsa.

Uimalakausi avattu

Pari viikkoa sitten kävimme tutustumassa Liisan kanssa koirakylpylä Vesipetoon Kiimingissä. Extrakiitokset koirien odotustilasta, isosta altaasta ja pesupuitteista. Kahden lauman koirien kanssa kylpylässä oli helppoa käydä, kun vuoroaan odottavia pystyi pitämään aidatulla alueella.

Mayan sisäinen vesipeto heräsi muutaman pulahduksen jälkeen. Se polski tehokkaasti koko rahan edestä lelun perässä. Frodokin yllätti positiivisesti, hakien lelunsa joka kerta uskollisesti ja tyynen rau-hal-li-seeeees-ti. Uittaja oli Frodon mielestä epäluotettava, varsinkin kun se pentele vei lelua kauemmaksi justiin, kun ukko sitä saavutti. Olen oikeasti sitä mieltä, että se otus laskee metrit ja sentitkin ennen altaaseen menoa, varmistaakseen että se hakeminen oikeasti kannattaa. Maya taas – no se ei mieti, vaan meni jo.

Polskimisen jälkeen käytiin moikkaamassa Mayan Nuka-veljen porukoita. Koirat pääsi väsyttämään vielä vuorollaan Luna-pentua, vai olikohan se sittenkin toisin päin…

Yllä sisarukset, Pörrö-Nuka (Tejakes Hunger of Life) ja Kalju-Maya. Kylläpä niissä silti jotain samaa on!

Maailman Paras Frodo

Frodo se vaan paranee vanhetessaan. Se nukkuu toisinaan vieressä ja välillä hetken mielenhäiriössä näyttää nauttivan jopa rapsutuksista. Sen pohtiva persoona on maailman paras ja uskon sen suuren pään sisältävän suuria ajatuksia.

Tokossakin ollaan edistytty. Tässäkin pätee se, että koira tottelee paremmin kun siihen tottelevaisuuteen luottaa. Toki se luottamus tulee vain ajan kanssa ja sen täytyy olla molemminpuoleista. Frodo pysyy jo paikallaanolossa tuttujen urosten läsnäollessa, tai no – karkaa vain namikipolle, jos karkaa. Tästä seuraava askel olisi päästä treenaamaan vaihtelevassa porukassa ja useammin. Jos sitä vaikka joskus kokeisiin, muut liikkeet alkavatkin olla jotakuinkin hyvällä mallilla.

Urosten kanssa treenaamisen (ja Frolic-lenkkien) myötä remmirähjäyskin on helpottanut. Ukko alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, ettei jokainen vastaantuleva ole uhka. Meillä on myös käynyt useampi pentu koiria viihdyttämässä. Maya telmii pupsien kanssa kuin mikäkin pentu, Frodo taas on oman arvonsa tuntevampi.

Mitäpä sitä muuta, lunta odotellessa. Jospa tänne tulisi taas kirjoiteltua enempi, kun on kerralla ajantasalla.

Raketit Ragitilla

Eilen startattiin seiskan jälkeen kohti Rovaniemeä ja piirinmestaruuskisoja. Ykkösluokat kisaisivat ensin ja joukkuemittelöt käytäisiin päivän päätteeksi, joten tiedossa oli pitkä päivä.

Kerronpa sen videoin:

Ensimmäinen Moilasen rata oli HELPPO. Liian helppo, sanoinkin ennen Frodon viemistä radalle. Ja niinhän se olikin. Tuli kiire ja rimat räisky, puomin kontakti on (edelleen) vaiheessa. Kepit se näköjään osaa koko ajan kisatilanteessakin paremmin, siitä kehuja.

Maya on alkanut selvästi hömpöttelemään vähemmän ja tekemään enemmän. Tällä radalla jännitin keppejä ja rengasta, turhaan. Sehän teki hienosti puhtaan suorituksen ja nousi kakkosiin toisella sijalla. Ei tää nyt ehkä menny ihan niinku piti…

Tilannehan oli nyt se, että Frodolla oli jäljellä hyppäri, jolta sillä on jo tarvittava nolla ja Maya nousi kolmannella aginollalla luokassa.

Tällä radalla minulla olisi ollut oiva tilaisuus ottaa Rontti lähtöön karkaamisen jälkeen uudestaan, koska suorituksella ei olisi ollut mitään väliä. Josjosjos… Varasti, tiputteli jne. Sulkeisia tiedossa ja minulle mielikuvaharjoittelua.

2lk:n hyppyrataan tutustuessa kerkesin jo tuumia moneen kertaan ”eihän se tätäkään osaa, kun ei ole opetettu…” Rataprofiili vaati takaakiertoja, takaaleikkauksia, irtoamista ja pujottelun meneminen vasemmalta puolelta olisi ollut parempi vaihtoehto ohjauksen kannalta.

Rääpäle pääsi yllättämään. Sehän meni hienosti ohjauksen mukaan, kiersi hypyt nätisti takaa ja osasi lukea vaikean putken kulmankin. Ohjastaja sössi kepeille syötön ja sen jälkeen koira alkoi lukemaan rataa itse (jostapa olen siitäkin vähäsen mielissään!). Kuuluipa radalla haukahduskin, tämä kun ei ole (onneksi) tähän mennessä pitänyt mennessään mitään ääntä! Hyvä Maikki!

Yksilöratojen jälkeen meillä oli rutkasti aikaa ennen joukkuestartteja. Koirat pääsivät jaloittelemaan usein, söivät eväät ja hiljenipä se Frodokin viimein kakkosen kisojen jälkeen. Tuskin nukkui, mutta eipähän huudellut pillille.

Räsäsen Minna oli tehnyt pm-joukkuekisaan helpohkon 1lk:n tasoisen agilityradan. Frodo starttasi ensin:

ja joukkueen viimeisenä meni Maya:

Frodo teki samoja virheitä, kuin aiemminkin joten ei niistä sen enempää. Mayaan olen erityisen tyytyväinen, sehän teki puhtaan suorituksen ja jaksoi keskittyä hienosti pitkästä päivästä huolimatta. Kyllä siitä vielä kelpo agikoira tulee!

Kotona oltiin jopa ennen puoltayötä (kiitoksia vielä Mintulle matkaseurasta ja kyydityksestä!) ja nyt sunnuntaiaamuna meillä kuulostaa ihan löhöpäivältä. Kylläpä olin kerrankin fiksu kun jätin Rovaniemen ryhmiksen väliin…

Sateinen keskiviikko

Sade – mikä ihana tekosyy… Lähteä lenkille! Lähestyvä syksy on kaikesta synkkyydestään huolimatta ihan tervetullut. Kesäkuumalla ei voinut tehdä koirien kanssa juuri muuta kuin uida, agilitytreenejäkin jäi muutamat välistä lämimän sään vuoksi.

Sateenpitävät vaatteet ja lippis matkaan ja eikun ulos! Käveltiin vaihtelun vuoksi kaupunkiin ja eksyttiinpä koirapuistoonkin, siellä kun oli yllätyksekseni vain yksi koirakko ennestään. Tuo 5kk vanha urospentu olikin parasta leikkiseuraa Frodolle, joka innostui juoksuttamaan sitä ympäri maita ja mantuja.

Parin tunnin ulkoilun jälkeen koirat pääsi pesulle ja puhallukseen, voi sitä karvan määrää… Rontti on ilmeisesti päättänyt pistää koko takkinsa vaihtoon ennen talven tuloa. Vain täytyypä kehua ukkoa, kun aihetta on. Se seisoi niin nätisti paikallaan kun puhaltelin, tosin välillä tovin tuijoteltuaan tökkäsi minua kuonolla naamaan, jotta annatkos sitä nappulaa. Iltaruoka on kätevä syöttää puhaltaessa.

Mayalla on nyt joku ihmeellinen kausi menossa. Se on muutaman päivän mörköillyt ja eilen puhaltaessa keksi yhtäkkiä alkaa pelkäämään sitä vekotinta. Ennenhän se on vain hyökkinyt hetken aikaa puhaltimen suutinta päin, kunnes on alistunut kohtaloonsa. Nyt se luimisteli selkä kyyryssä takapää täristen koko puhalluksen ajan, eikä namitkaan kelvanneet. Uskon kuitenkin, että se vain koitti, pääsisikö helpommalla koska heti puhallettuani sen vilautin sille näyttelypussista palloa ja johan se häntä nousi. Palkkasin parvekkeen lattialla ja nostin pöydälle uudestaan – ja kas, ongelma painui unholaan!

Ajankohta tähän ”oireiluun” olisi passeli valeraskaudelle, sen juoksut kun ajoittuivat juhannuksen tienoille. Voihan se toki mörköillä tai sekuvaan teineilläkin, mistäs noista nartuista tietää… Tuon pöytäkäyttäytymisen lisäksi se on mm. luimistellut kepolle ja kieltäytynyt kävelemästä tien oikeassa reunassa, missä niitä miltei poikkeuksetta kävelytän. Tämän aamuinen ruokakin jäi kupinpohjalle (lue: meni parempiin suihin eli Frodolle), neitikoiraa kun kiinnosti enempi sen vahtiminen kuin syöminen.

Jospa tämä nyt olisi sellainen pikapikaa ohimenevä vaihe. Muistuttipa jälleen siitä, kuinka nuori Maya kaikessa helppoudessaan on. Lauantaina tiedossa pitkä päivä Rovaniemen agilitykisoissa, onneksi kivassa seurassa! Ja terkkuja vain ragitille, lähtöjärjestyksessä pötköt oli laitettu justiin niinkuin mielessäni toivoinkin!

 

Torkk:in kisat

Noh, menihän ne paremmin mitä edelliset Tornion startit. Saviojan Anne teki mukavan koukeroisia ratoja ykkösillekin, joissa piti ohjata ja olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jokaisella radalla ohjasin koiraa justiin kuten olin suunnitellutkin. Videot kertovat enempi kuin tuhat sanaa:

Ensimmäisen radan lähdössä koira oli täpinöissään omalle kentälle lenkkeilystä ja aamuvarhaisista treeniradoista huolimatta. Alkupätkä kuitenkin salli yhtäaikaisen lähdön, joten en hermoillut sitä etukäteen. Monilla oli ongelmana tuo ensimmäinen putki, jossa koira pyrki hypyllä lukitsemaan väärän pään. Puomin kontaktivirheeseen asti rata oli parasta meitä ja tipahtihan siitä seuraava rimakin onneksi, jottei se nolla jäänyt liian vähästä kiinni.

B-radallekin Frodolla riitti intoa, meinasipa poika  taas varastaa lähdössä. Hienosti kilpajuostiin alkusuora, tein sillä varmaan oman etenemäennätykseni… Keppikulma oli haastava ja siihenhän se kosahti. Ehkä hieman lannistuin enkä ottanut koiraa kepeiltä kunnolla haltuun, josta irtosi väärälle hypylle. Tällä radalla puomin kontaktissa ei ollut epäselvyyksiä, tiettykään.

C-rata ja viimeinen mahdollisuus = liikaa paineita ohjaajalle. Rata oli edeltäjiensä tavoin mukava (terveisiä vain torkkilaisille, kenttä oli saanut kivasti leveyttä heinäkuun kisoihin verrattuna!). Nykyinen kirosanamme on puomin kontakti, mutta siihenkin minulla on jo sotasuunnitelma, jota on työstetty pikkuhiljaa. Kielto vielä pituushypyltä, _ihan vaan_ jottei se vitska olisi jäänyt harmittamaan… Kolmosradalla F:n kaarrokset oli melkoisia, mutta hyvällä vauhdillahan tuo meni  viimeisenkin radan. Eikä tällä tippunut yhen yhtä rimaa, WUHUU!

Molemmilla tulosradalla päästiin kolmospalkinnoille. Frodo näytti palkintopallilla flegupuolensa, se nääs päätti että työt oli tälle päivää tehty, eikä hän enää hyppää hypyn hyppyä. Tuomari sitten kiltisti avitti agilitykoiran takamuksen pöydälle, kyllä siinä oli naurussa pitelemistä!

Kolmossijoilta saimme kaksi palkintokorttia, jotka pystyi vaihtamaan joko pystiin, kisalahjakorttiin tai johonkin esineeseen. Vaihtoehdoista löytyikin Frodolle juuri soppeli palkinto!

 

Eilen piipahdettiin tokoilemassakin ennen johtokunnan kokousta. Mayalle pari kertaa paikallaolotreeniä namikippo edessä (olipa se skarppina!), seuraamista, luoksetulo ja maahanmenoa. Frodolle seuraamisharjoituksia. On se kumma, miten tuosta ukosta on tullut tuollainen höyrypää jopa tokossa! Kun sille sanoo ”seuraa”, se kerkeää mennä metrin eelle, palata takaisin oikeaan paikkaan ja vaihtaa vielä perusasennon paremmaksi töpö vimmatusti vispaten ennen kuin minä kerkeän liikahtaakaan. No onpa mullakin taas intoa treenata kivassa seurassa!