©Liisa

©Liisa

Niinhän siinä sitten kävi, että sattumusten seurauksena päätin vaihtaa pötköjen kanssa paikkakuntaa. Meidät löytää nykyisin joulupukin huudeilta ja voisin sanoa, että kovasti tykätään uusista tuulista (tai tuulettomuudesta)!

En tiedä mikä ihmeen päähänpistos oli ilmoittaa Maya agilitykisoihin muuttoviikonloppuna. Perjantaina raahattiin yömyöhään kamoja täpötäydellä autolla Kemistä Roihin, seuraava päivä meni sekasortoa purkaessa ja siinä sivussa kävin kuin puulla päähän lyötynä sekoilemassa Susivoudissa yhden radan verran. Tokalta hypyltä hyl, kun Mamu ei osannut hypätä suoraa hyppyä ja korjasi sitten loikaten sen väärältä puolelta, JES! Noh, pako muuttohärdellistä teki kyllä hyvää, taisimmepa saada kodin asuttavaan kuntoon jo iltaan mennessä.

Seuraavana päivänä olin lupautunut talkoilemaan koko päiväksi ja Maya sai juosta kaksi rataa. Ne menivätkin jo paremmin, hyppyratakin oli puhdas nolla viimeisille esteille asti, jolloin irtosi ihmeellisesti muurille putken sijasta. Kumma mamma, mutta tyytyväinen olen siihen että se ylipäätään tekee tuollaisia irtoamisylläreitä. Kivaa oli ja uudet seurakaveritkin vaikuttavat oikein mukavilta.

Syyskuussa ollaan päästy jo jonkinlaiseen treenirutiiniinkiin, tai niin luulin viime torstaihin asti. Maya on kolmosten miniryhmässä, jossa saan haastaa itseäni ja toivon mukaan kehittyä siinä sivussa. Viime viikolla se oli vaan ihan muissa maailmoissa, liekö juoksujen jälkihöyryjä vai mitä. Itsekseni kun sitä tutkailin, löysin sitten jumeja lavoista, kyljestä ja toisesta reidestä. Koirahierojalle soittaminen ei olis ollenkaan huono juttu, sitä kun ei ole hierottu pentujen jälkeen ollenkaan. Tosin vielä pari viikkoa sitten se oli päässyt hiukkasen tuhdimpaan kuntoon, liekö syynä enempi emännän kiireet ja lenkkeilemättömyys vai uuden isännän joka aamu tarjoilemat pekonin rasvat…

MayaViltsu1

Liisan kanssa ollaan treffailtu paljon ja Viltsu on päässyt juoksuttamaan Mayaa. Täällä pohjoisessa ruska alkaa olla jo pitkällä ja maisemat on aivan huippuja!

Muuttodiilin myötä koirat saivat vuoroviikkokämppiksekseen tämän nelivuotiaan. Sinna rakastaa Mayaa ja Frodoa joskus arvaamaton neiti hieman ahdistaa (mikäpä ei Frodoa sille päälle sattuessa ahdistaisi…). Tulevat silti pääosin erittäin hyvin toimeen, koirat saavat kaksion tilan puutteesta huolimatta omaa rauhaa ja olen koittanut tytölle opettaa, miten eläimiä tulee kohdella. Luotan koiriini täysin ja varsinkin Maya on erinomainen lasten kanssa. Se nukkuu Sinnan sängyn alla, joskus jopa tytön vieressä ja tuo sille paljon turvaa. Uskon tyttöjen opettavan toisilleen paljon ja rikastuttavan toistensa elämää.

IMG_7382

IMG_7400 IMG_7545

Pentuset on käyneet kauneuskisoissa mammankin puolesta. Bea (T. Blow My Mind) starttasi vaatimattomasti vuoden suurimmassa corgitapahtumassa, erikoisnäyttelyssä. Pieniä narttupentuja (5-7kk) oli luokassa kaksi ja neiti oli heistä ensimmäinen ja sai kunniapalkinnon.

Anne Bowes saneli Beasta seuraavaa : ”A quality puppy. Very pretty head, lovely dark eye & proportions of muscle to back skull. Beautiful ears & earset. Nice length of back. A little high at back, could correct with age. Nice bone & feet. Moved well coming & going and from the side.”

©Emmi

©Emmi

Viime viikonloppuna oli Oulan vuoro aloittaa Pellon pentunäyttelyssä. Tuomarina oli Leni Finne. Muita urospentuja ei ollut ilmoitettu, mutta vanhempia narttuja kilpakumppaneina oli kaksi kappaletta. Leni oli pojasta tätä mieltä: ”Ok mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikea linjainen uroksen pää. Vielä hieman pehmeät korvat. Kauniit tummat silmät. Hyvä kaula ja eturinta ja etukulmaukset. Oikean mallinen rintakehä. Hyvät takakulmaukset. Hieman pitkä lanneosa. Oikea askelpituus. Melko korkea asentoinen häntä” KP

ROP-kehässä Oulalla oli vastassa Sannan nätti Hertta. Ilmeisesti arvostelupöydällä tuomarille annettu vieno pusu oli saanut tuomarin pään hieman pyörälle, Sinille kun ojennettiin ROP-ruusuke! Jee! Eikä siinä vielä kaikki, kaikkien rotunsa parhaiden pentujen joukosta (joo, oli niitä useampi) pieni mies valittiin vielä ryhmän 4.:ksi. Varsin hieno aloitus! Onnea vielä!

Ei niin hyvää, ellei jotain huonompiakin uutisia. Tyyne (T. Not My Fault) on koko pienen ikänsä ollut huono syömään. Painon nousukin on tullut muita lapsosia pari kiloa jäljessä, ruoka kun on maistunut vain satunnaisesti. Jo pentulaatikossa se oli kaikista levein edestä ja iän karttuessa etupää on vain painunut enempi kasaan. Pentu on kuitenkin ollut reipas ja touhukas. Viime viikolla Jonna vei Tyynen kuvattavaksi, jossa todettiin toisen etujalan kyynärnivelen kasvuhäiriö ja molemmissa kyynärissä lievää nivelrikkoa. Leikkaus on kuulemma viimeinen vaihtoehto ja oireita pyritäänkin hoitamaan säännöllisillä nivelinjektioilla ja kipulääkkeillä. Toivotaan pienelle pitkää ja kivutonta ikää! Tässä Tyynen mielipide surkuttelulle:

©Jonna

©Jonna

Ainiin, olen tänä vuonna seuran näyttelypistelaskija tuon oman rodun osalta. Pojot on kivasti ajantasalla erkkariin asti ja toivonkin sähköpostiini jo hyvissä ajoin tietoja ryhmissä sijoittuneista pembrokeista pisteiden tarkistusta varten!

Ja vielä lopuksi yllättävä fakta. Punnitsin Frodon pitkästä aikaa täyttäessäni corgien terveyskyselyä (http://corgiseura.nettilomake.fi/form/1097) ja Pontsopa painoikin vain 16,5kg!? Varsinainen sporttinakki…